Kalliokiilat

Kalliokiila veneilijän kiinnityskohtana

Kalliokiila lyödään kalliossa olevaan rakoon, ja siihen kiinnitetään veneen köysi. Saaristossa kiila on usein ainoa tapa saada vene kiinni luonnonsatamassa, jossa ei ole laituria tai valmiita kiinnitysrenkaita. Kiilan saa irti, kun lähdet, joten kalliolle ei jää mitään.

Mallit

• Suora kalliokiila: perusmalli pystysuoriin ja vinoihin rakoihin.
• Kulmallinen kalliokiila: silmukka on taivutettu, jolloin köysi vetää kiilaa oikeaan suuntaan ja kiila pysyy paremmin.
• Kierteinen kalliokiila: kiertyvä muoto kiilautuu rakoon tiukasti.
• Kalliorengas ja kiila: pysyvämpi kiinnityskohta esimerkiksi omalle rannalle tai mökkilaiturin viereen. Renkaita on 13–22 mm:n paksuudessa.

Käyttövinkit

Etsi kalliosta rako, joka kapenee alaspäin, ja lyö kiila tiukasti pohjaan vasaralla. Koeta kiilan pitävyys vetämällä ennen kuin jätät veneen. Kiinnitä keula kahdella köydellä kahteen eri kiilaan, jos tuuli voi kääntyä, ja käytä peräankkuria pitämään vene irti kalliosta. Kiilan saa irti lyömällä sitä sivusuunnassa. Pidä kiilat ja vasara helposti saatavilla keulassa.

Usein kysyttyä

Montako kalliokiilaa veneeseen?
Vähintään kaksi, jotta keulan voi kiinnittää kahteen suuntaan. Moni pitää mukana yhden varakiilan.

Kalliokiila vai kalliorengas?
Kiila on tilapäinen kiinnitys retkisatamiin. Kalliorengas on tarkoitettu jäämään paikalleen.

Katso myös knaapit ja pollarit, sakkelit, köysijoustimet ja ajoankkurit.